Pituushyppääjä Roni Ollikainen viettää parasta aikaa treenijaksoa Etelä-Afrikassa. Tässä tarinassa kerrotaan Ronin tyypillinen treenipäivä Potchefstroomissa. Howzit – Miten menee? Sana “Howzit” on yleinen sanonta moikata ihmisiä täällä ja se tarkoittaa “Miten menee?” Olen nyt viettänyt aikaa täällä Etelä-Afrikassa reilu kolme viikkoa ja kohta koittaa lähtö kotiin. Reissuun lähdin yhdessä toisen pituushyppääjän, Henri Väyrysen kanssa, joten minun ei yksin tarvitse treenailla. Leiripaikkamme sijaitsee Potchefstroomissa, noin sadankilometrin päästä Johannesburgista. Kuten Johannesburg niin

Kyllä. Yleisurheilijalla on kolme vuodenaikaa: harjoituskausi, kilpailukausi ja loma eli ns. ylimenokausi. Koska nyt eletään jo marraskuun alkua, on päivänselvää, että kesä tuli ja meni, ja samalla päättyi myös kilpailukausi 2016. Uusi kausi käynnistyi nyt harjoituskaudella, jolla valmistaudutaan niin talven kuin kesän 2017 kilpailuihin. Mutta sitä ennen kerrataan hieman mennyttä… Omalta osalta kausi 2016 oli ikään kuin comeback-kausi. Viimeiset vuodet ovat olleet varsinkin kilpailujen osalta erittäin hajanaisia, joten nyt oli

Rion kesäolympialaisten yleisurheiluosuus on kovassa vauhdissa. Suomen joukkueessa on tänä vuonna 16 kilpailijaa. Kysyimme Kalevan kisoissa heinäkuun lopulla Suomen mestaruuteen hypänneeltä Roni Ollikaiselta hänen ajatuksiaan käynnissä olevista olympialaisista ja erityisesti Suomen joukkueesta. Ollikainen ei halua nostaa ketään yksittäistä urheilijaa jalustalle. Hän kehuu kaikkien kisoihin päässeiden ansaitsevan paikan, sillä rajat olympialaisiin ovat melko kovat. ”Kaikki, jotka kisoihin ovat päässeet ovat ansainneet paikan siellä ja pitää muistaa, että rajat olympialaisiin ovat melko

Pituushyppääjä Roni Ollikainen voitti Suomen mestaruuden Kalevan kisoissa heinäkuun lopussa. Vaikka edellisestä voitosta on neljä vuotta, tiesi Ollikainen voivansa voittaa.   Tällä kertaa voittoon tarvittiin hyvän fyysisen kunnon lisäksi vahvaa itseluottamusta ja lujaa asennetta, sillä voittoon vaadittu 780 tulos tuli Ollikaisen kuudennella hypyllään (katso hyppy Instagramista). —- ”Tiesin, että pystyn hyppäämään kultaan vaadittavan siivun ja pidemmällekin, joten viimeiseen hyppyyn ei auttanut muuta kuin keskittyä, ja tehdä se samalla tavalla kuin

Leirielämää Vappupäivänä tuli jälleen kerran matkustettua uudelle treenileirille, joka on tälle vuodelle toinen ulkomaanleiri. Yleensä vappuna on oltu jo ulkomailla, mutta tänä vuonna lähtöpäivä osui juuri vappuun. Nyt edessä on toukokuun mittainen leiri Italian Formiassa, joka on minulle erittäin tuttu paikka. Reissuja on kertynyt samaiseen paikkaan jo yli kymmenen ja mikäs siinä, kun homma pelaa täällä ja saa keskittyä olennaiseen eli urheiluun. Ulkomaanleirit ovat olleet omalta osaltani yleensä kuukauden pituisia

Uusi vuosi, samat kujeet

Vuosi on taas vaihtunut, mutta elämä rullailee samaan tuttuun tapaan eteenpäin niin kuin aikaisemminkin. Omalta osaltani se merkitsee treenaamista ja koulua sekä pian myös kilpailemista. Hallikausi lähestyy kovaa vauhtia ja valmistautuminen sitä varten on ollut käynnissä jo pitkän aikaa. Alkuvuoden isoin tavoite onkin itselleni juuri hallikauden kilpailuissa.

Mitä menestyminen vaatii?

Monessa asiassa pätee samat kirjoittamattomat menestymisen säännöt. Jos ei yritä ei usein myöskään menesty ja jos ei jotain tahdo, ei sitä tule tehdyksi. Menestyminen vaatii aina onnistumista ja se onkin yksi yleisimmistä motivaattoreista työn tekemiselle. Nähdä työnsä tulos ja olla siihen tyytyväinen tietäen, että on onnistunut. Ei ole väliä mitä työtä tekee, kunhan sen kokee itse mieleiseksi ja tärkeäksi ja haluaa sitä tehdä. Itselläni on tällä hetkellä pääpainopisteet urheilussa ja opiskelussa. Vaikka opiskelen urheilun ehdoilla, haluan tästä huolimatta menestyä molemmissa. Vaikka tavoitteet eroavat toisistaan, ovat päämäärään pääsy ja tie sinne samanlaisia. Määrätietoinen ote tehtävään kuin tehtävään ja sen suorittaminen parhaalla mahdollisella tavalla, samalla itseään kehittäen.

Roni Ollikainen menestyminen

Asiat järjestykseen

Jokainen joutuu joskus priorisoimaan omia asioitaan ja menojaan, mutta mikä on helpoin tapa siihen? Itse olen jo pitkään yhdistänyt urheilun ja opiskelun ja olen joutunut välillä tekemään kompromisseja niiden välillä. Luonnollisesti olen myös tehnyt valintoja muidenkin asioiden välillä kuin vain näiden kahden.

Roni Ollikainen

Miltä pitkä hyppy tuntuu?

Omalta osalta hyppääminen ei ole kohti tuntematonta kun ollaan radan päässä, mutta nyt se osittain on. Nimittäin blogin kirjoittamisessa meikäläinen on vielä noviisi, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa lähde liikkeelle. Tänne Baronan Unelmien mahdollistaja –blogiin tulee kuulumisia ja ajatuksia omaan elämään ja urheiluun liittyen ja aika sitten näyttää mitä kaikkea kirjoittelen.

Moni on kysynyt minulta miltä pitkä hyppy tuntuu ja joka kerta on pakko pysähtyä muistelemaan fiiliksiä. Omat pisimmät hyppyni hyppäsin kaikki kesällä 2012 Jämsän pituuskarnevaaleilla sekä Helsingin EM-kisoissa, joissa molemmissa hyppäsin 805 sekä Jämsässä vielä myötätuulituloksen 832.

Menestys on kasvattanut tavoitteitani

25-vuotias Roni Ollikainen on menestynyt hyvin pituushyppykisoissa. Roni opiskelee Haaga-Heliassa tradenomiksi ja unelmoi pituushypyn Suomen ennätyksen rikkomisesta.

Liikuntatunneista kisoihin

Oma kipinäni yleisurheiluun syttyi ala-asteen kolmannen luokan liikuntatunneilla, erityisesti koulujen välisissä kilpailuissa, joissa viihdyin, kun ne olivat niin mukavia ja menestystäkin tuli. Tästä mentiin kesän yli ja seuraavana syksynä/talvella menin Helsingin Kisa-Veikkojen harjoituksiin Myllypuron Liikuntamyllyyn.

Pikkuhiljaa treenien määrä lisääntyi ja kävin kisoissa ahkerasti. Yleisurheilu otti ykköslajin aseman omassa elämässäni ja lopetin myöhemmin jalkapallon pelaamisen.